Perjantai-ilta, edessä kauppareissu. Viikon ruokaostokset pitäisi haalia kasaan ja tietenkin koko Suomi on liikkeellä samaan aikaan. Voi hitsi. Juuri kun saat yhden lapsistasi istutettua ostoskärryyn, on toinen jo kilometrin päässä vetämässä tavaroita alas hyllyistä, ja kolmas parkuu lattialla varmuuden vuoksi saadakseen haluamansa herkun. Koittaa nyt siinä sitten keskittyä.. Lopuksi katsot lyhyimmän ja parhaiten vetävän kassajonon, ja kas kummaa. Aina sama juttu; Joko edessäsi oleva tyyppi haluaa maksaa kolikoilla ja hinkkaa asian kanssa edestakaisin, tai sitten tavaralle ei löydy heti hintaa. Jos ei muuta, niin kassasta loppuu kuittinauha juuri sinun kohdallasi.
Meidän perheessämme taasen kaksi neitokaistamme ovat jo nuoria aikuisia ja toinen heistä juuri lentänyt pesästä. Tuo edellä mainittu kauppakuvio on meillä kuitenkin vieläkin periaatteessa sama, pikkumuunnoksin. Jos ei vielä ole tullut selväksi niin selvennettäköön. Eli. Minä olen se, joka inhoaa ruoanlaittoa.Olen kuitenkin velvoitettu pyörittämään arkisin ruoanlaittorumbaa.Välillä neitokainen tartuu kauhaan ja saamme terveysruokaa. Siippani, tuo rakas karvakäsi puolestaan rakastaa ruoanlaittoa pienin rajoittein. Rajoitteilla tarkoitan sitä, että karvakäsi on se meidän perheen” gourmet ”kokki, joka lauantai-iltaisin paneutuu tuntitolkuiksi kattiloiden ja patojen äärelle. Ruoat ovat, myönnetäköön tämä, loistavanmakuisia. Olisipa aina siis lauantai. No sitten tämä kotona asuva neitokaisemme. Hän on välillä/lue VÄLILLÄ hyvinkin innostunut ruoanlaitosta ja jopa leipomisesta. Neitokaistamme kiinnostaa terveelliset elämäntavat, ja siten myös terveellinen ruokavalio. Hän tietää lähes kaiken ruoka-ainesten ravintoarvoista, hiilareista, kaloreista jne. Onneksi hän ei ole mikään ehdoton näissä asioissa, joten saamme herkkusuina joskus syödä myös neitokaisen valmistamia leipomuksia. Kelpaa hänelle onneksi useimmmiten minun ja ainakin karvakäden valmistamat kermavoittoiset suolia tukkivat, mutta ah niin herkulliset pöperöt.
Vakiokaupassamme ensimmäisenä tulee vastaan vihannes-hedelmäosasto. Sinne siis. Äkkiä pakolliset tomaatit ja muut pussiin. Ja se halvatun hedelmäpussi. Ei auki millään. Onko itsellesi käynyt näin: - Repäiset hedelmäpussin kiireellä rullastaan, yrität katsella parhaat tomaatit tiskistä ja samalla aukoa sitä halvatun pussia. No ei aukea. Vilkaiset vaivihkaa sivuille. Kukaan ei näe, lipaiset sormiasi, ei auta. Lipaiset uudelleen, huh aukesi ja alat vihdoin latoa tomaatteja pussiin. Ja sitten tietenkin tapahtuu seuraavaa:
” Ai heeei, ihanaa nähdä piitkästä aikaa mitäkuuluu”. Just.
Tähän iänikuiseen ongelmaan löytyi aikoinaan Niksi-Pirkasta hyväksi havaittu niksi. Hedelmäpussia pitää venyttää, eli vetää yhtä aikaa kahvoista ulospäin. Pussin suuaukko ilmestyy kuin tyhjästä ja latominen voi alkaa. Venytytstaktiikka toimii yleensä ja loppuu se vilkuilu ja lipominen.
Asiaan. Eli kun me kolme saavumme kauppaan, menee noin pari minuuttia, niin huomaan ihmetteleväni, mihin katosi tyttö, siippa ja etenkin kärryt. Juuri kun olen ladannut käsiini tarjouseineksiä, jauhelihaa ja ne pakolliset tomaatti-sipulipussit ja pahimmassa tapauksessa painavan perunasäkin. Soijaa pukkaa siinä vaiheessa. Perhe löytyy aikanaan ja alamme latoa tavaraa hihnalle. Kas kas, siippa on taas löytänyt sen kalleimman lihapalasen ja neitokainen kaupan kaikki hedelmälajit, proteiinipirtelöä ja yleensä vielä jotain luomu-uutuushärpäkettä mistä en saa heti selvää. Lasku on sen mukainen. No,rauhoituttuani mietin yleesä, ettäylimääräiset voi aina pakastaa, ja säilyy ainakin ruokavaliossa jonkunlainen tasapaino.
