Aivontyhjennyskamaa – Metsää,mustikkapiirakkaa ja Salkkareita

Kesän viimeiset mustikat oli siinä.  OMG sanoisi tyttäreni, puolukkaa pukkaa jo vauhdilla.

Tykkään liikkua luonnossa ja kulkea metsässä, mutta mustikanpoimiminen, se tuottaa vaikeuksia. Aina sitä voi ropposellisen haalia kasaan mutta ämpäritolkulla mustikkaa poimimaan minusta ei ole. Hyppäsin siis illan korvalla metsään saadakseni uutta puhtia. Niin selvennettäköön vielä, että mehän asumme metsän reunalla, joten meillä kirjaimellisesti hypätään, eli astutaan tontin rajan yli, niin ollaan jo metsässä.

Virtaa sain  metsästä sen verran, että innostuin leipaisenmaan mustikkapiirakan. Meikäläinen leipoo harvoin. Silloin kun sen ihmeen näkee, on reseptin oltava äärimmäisen helppo. Mieluusti sen sorttinen että ainekset vain sekoitellaan keskenään. Ei kiitos munien erottelulle ja muille monimutkaisille työstövaiheille. Tuosta linkistä onnistuu:   murotaikina

 Jep ja sitten sokerissa ei pidä säästellä. Tuplamäärät vain kehiin! Ja mustikoille vielä erikseen kunnon annos valkoista makeaa. Jos leipoo niin sitten leipoo, vai mitä?

Tästä aasinsiltana: Loppuviikosta aion ryhdistäytyä ja aloittaa taas kuntosalilla käynnin. Sen verran kesäkilot alkaa näkymään ja niitähän  ei  ihan helpolla saakaan pois näin nelikymppisenä!  

ps. Kuka tunnustaa katsovansa Salkkareita? Minä tunnustan D. Oivallista aivontyhjennyskamaa, Salkkareita kera mustikkapiirakan